Mulla ei ollut minkäännäköistä kuvasaldoa tältä viikolta / viikonlopulta, mutta päätin silti tehä teille tämmöstä, jotta saisitte edes jotain luettavaa, ja ehkä saisitte tietää jotain uutta musta!
---
Tää on siis osa deux koska oon tehnyt samaisen postauksen jo kerran aikaisemminkin, mutta nyt yritän laittaa tähän eri aiheet ja kuvat, että ettette aivan samaa schaibaa joudu lukemaan :-D
Tästä on hyvä aloittaa .. :-D Mulla on jo monenmonta viikkoa ollu ihan sairas joulufiilis - "olispa jo joulu". Se joulun tunnelma on vaan niin ihana ja siitä mää vaan unelmoin; punaiset verhot, ulkona pimeää ja sataa lunta, olis kylmä, mutta sisällä olis silti lämmin villapaitaan ja -sukkiin vuorautuneena. Ja meidän perheessä joulu tarkottaa sitä, että koko perhe on saman katon alla, joka on yks ihanimmista tunteista/hetkistä koko maailmassa.
--
Rakastan vanhoja klassikkoelokuvia. Mustavalkoelokuvissa on se tietty tunnelma, ja rakastankin Gene Kellyn, James Stewartin, ja Audrey Hepburnin elokuvia.
Mä en kestä hiljasuutta tietyissä tilanteissa. Toki musta toisinaan on ihana nauttia hiljasuudestakin, mutta esimerkiksi autossa/junassa mun on pakko kuunnella musiikkia tai jotain. Junassa tosin on paljon taustaääniä, mutta kumminkin.
Mulla on tosi ikävä mun isovanhempia, jotka molemmat oon kummankin vanhemman puolelta jo menettänyt. Isän puolen pappaani en koskaan kerennyt näkemään, sillä tämä kuoli ennenkuin kerkesin syntyä, mutta molempiin mummuihin ja toiseen pappaani mulla oli todella hyvät välit. Ikävä on suuuuri♥
Mun mielestä koulussa on itseasiassa tosi kivaa. Okei - myönnän, toisinaan koulu on asia, jota vihaan täydellä sydämmellä, mutta silti koulussa on suurimmaksi osaksi aikaa mun mielestä tosi kivaa. :)
Mulla on tosi typerä taipumus puhkikuluttaa musiikkia mistä pidän. Saatan löytää uuden kappaleen jota soitan replaylla niin monta kertaa, että loppujenlopuksi mun on pakko lopettaa kokonaan sen kappaleen kuuntelu, sillä kulutin sen just niin puhki. Sitten löydän taas jotain uutta ja sama juttu, meh.
Löysin Supernaturalin mun parhaan ystävän Katriinan kautta, ja ekasta kaudesta lähtien tää sarja on ollu yks mun lemppariasioista koko maailmassa. Mulla on vaan joku taipumus rakastua fiktionaalisiin sarjoihin tms, koska ne vaan vie mut niin kauas todellisuudesta.
Toisinaan mää vaan pysähdyn aattelemaan sitä, miten mahtava ja kaunis maailma meillä itseasiassa onkaan, ja miten täynnä tää maailma on sellasia pikkuasioita, yksityiskohtia, mihin ei aina kiinnitä edes huomiota, vaikka ne yksityiskohdat on niitä kaikkeista kauneimpia asioita tässä maailmassa.
Vihaan shoppailua. Tai no - en välttämättä kaikkea shoppailua, mutta vaatekaupoissa kiertely saa mut useinmiten vaan surulliseksi ja ahdistuneeksi. Mutta toisaalta tykkään tosi paljon kierrellä divareita ja levykauppoja.
Tämä on varmaan mun elämäni suurin kysymys: mitä mää haluan? Ihmiset kehottavat tekemään sitä, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta tai mitä itse haluaa elämällään tehdä, mutta mitä jos ei itsekkään tiedä, mitä haluaa tai mikä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. Oli kyseessä sitten jatko-opinnot tai mikä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti